Ruduksen entinen ylijäämäbetonin läjitysalue Kuopiossa on elävä esimerkki betonimurskeen toimivuudesta ympäristörakentamisessa. Alueen maisemoinnissa päätettiin perinteisten peitemaakerrosten ja istutusten sijaan hyödyntää betonimursketta ja siemenkylvöjä. Lopputuloksena on hiiltä sitova paahderinne, jonne odotetaan kasvien seuraksi myös pörriäisiä ja pikkunisäkkäitä.
Kuopion Kelloniemen valmisbetoniaseman entisen läjitysalueen maisemointi tuli ajankohtaiseksi kesällä 2022. Samalla tuli pohdittavaksi, kuinka vajaan puolen hehtaarin suuruisesta alueesta saataisiin muokattua ketomainen paahderinne, joka samalla hyödyntäisi betonin karbonatisoitumista ja toimisi hiilensitojana.
Perinteisenä ratkaisuna olisi ollut maisemointi, jossa koko rinne olisi ensin peitetty 30 senttimetrin maakerroksella ja tehty sen jälkeen tarvittavat puu- ja pensasistutukset. Ruduksella oli kuitenkin tarjota tilalle kevyempi ja kustannustehokkaampi vaihtoehto.
Ylijäämäbetonin käytöstä kasvualustana oli kertynyt hyviä kokemuksia Ruduksen LUMO-ohjelman muissa kohteissa. Niinpä sitä päätettiin ehdottaa myös Kuopion kaupungin ympäristö- ja kaavoitusasiantuntijoille sekä Luonnontieteellisen keskusmuseon asiantuntijoille.
”Esittelimme suunnitelmaa ja kutsuimme heidät myös paikan päälle tutustumaan kohteeseen. Sen jälkeen vaihtoehdollemme näytettiin vihreää valoa”, Ruduksen laatupäällikkö Vesa Heikkinen kertoo.
Kuva: Ruduksen Kuopion toimipisteellä laatupäällikkö Vesa Heikkinen esittelee tyytyväisenä uutta paahderinnettä, joka on perinteiseen maanvaihtoon ja maisemointiin verrattuna kaikin puolin toimivampi vaihtoehto. Rinne on pärjännyt pitkälti omin avuin ja ilman erityisiä hoitotoimia.
Kylvösiemenet toisesta LUMO-kohteesta
Paahderinteen rakennustyöt aloitettiin syksyllä 2022. Rinne muotoiltiin terassimaiseksi, ja samalla sinne tehtiin isommista betonilohkareista kasoja pesäkoloiksi hyönteisille ja pikkunisäkkäille.
Paahderinteeseen sopivien kasvien – kuten mäkitervakon, neidonkielen, nurmikohokin ja päivänkakkaran – siemeniä tuotiin kevään ja kesän 2023 aikana Noron vanhalta soranottoalueelta Maaningalta. Se on Kuopion läjitysalueen tavoin yksi Ruduksen luonnon monimuotoisuutta tukevan LUMO-ohjelman kohteista.
Avoimeksi jätetty maisema suosi myös alueella pesinyttä meriharakkaa.
”Se olisi todennäköisesti muuttanut pois, jos rinteeseen olisi istutettu puita ja pensaita”, ympäristöpäällikkö Heli Kanto kertoo.
Kuva: "Pikkuhiljaa" – kolme vuotta sitten kylvetty paahderinne versoo kuvassa heinäkuussa 2026. Terassimaiseen rinteeseen on tehty myös isommista betonilohkareista kasoja pesäkoloiksi hyönteisille ja pikkunisäkkäille.
Kuva: Kaikille tuttu päivänkakkara on pikkuötököiden suosikki ja se houkuttelee luokseen etenkin päiväperhosia, pieniä kovakuoriaisia ja kukkakärpäsiä.
Betonirinne on hiilensitoja
Ensimmäisistä istutuksista tulee ensi kesänä kuluneeksi kolme vuotta ja vanhan läjitysalueen yleisilme on muuttunut huomattavasti vehreämmäksi. Kasvuston versomista ovat vauhdittaneet myös suotuisat kesäsäät, jotka ovat tarjonneet sopivasti vettä ja aurinkoa.
Betonimurskeen päälle levitettiin osassa rinnettä ohut hiekkakerros, joka suojasi istutettuja siemeniä tuulenpuuskilta ja rankemmilta vesisateilta.
”Lopputulos on todella onnistunut. Rinteessä oleva betonimurske sitoo hiiltä, sillä sitä ei ole peitetty paksun maakerroksen alle”, Kanto toteaa.
Vinkki! Tehdasalueella maisemoinniksi ehdotettiin kevyempää vaihtoehtoa hyödyntää betonimursketta ja siemenkylvöjä. Lopputuloksena on hiiltä sitova paahderinne, jonne odotetaan kasvien seuraksi myös pörriäisiä ja pikkunisäkkäitä.
Betonin hiilensidonta perustuu karbonatisoitumiseen, jossa hiilidioksidikaasu reagoi betonissa olevien sementtikivien kanssa. Reaktiossa hiili sitoutuu betoniin pysyvästi ja lopputuloksena muodostuu kalkkikiveä.
Betonimurske onkin tehokas hiilinielu, sillä se pystyy sitomaan jopa puolet sementin valmistuksessa aiheutuneista hiilidioksidipäästöistä.
Kokeileminen kannattaa
Vesa Heikkisen mukaan paahderinneprojekti vietiin läpi sujuvasti Ruduksen betoniaseman oman väen ja kesätyöntekijöiden voimin. Ulkopuolista apua tarvittiin vain paikalliselta kaivinkoneurakoitsijalta, joka teki rinteen pohjatyöt.
Kuva: Tässä rakennetaan paahderinnettä – pitkälti tehtaan oman väen ja kesätyöntekijöiden voimin.
”Tämä on ollut perinteiseen maanvaihtoon ja maisemointiin verrattuna huomattavasti kevyempi, kustannustehokkaampi, helppohoitoisempi ja toimivampi vaihtoehto. Rinne on varsin jyrkkä, joten uusi muualta kuljetettu maa-aines olisi voinut kovemmilla sateilla valua sieltä alas. Myös puu- ja pensasistutukset olisivat vaatineet juurtumisvaiheessa jatkuvaa huolenpitoa”, Heikkinen kertoo.
Uusi paahderinne onkin pärjännyt pitkälti omin avuin ja ilman erityisiä hoitotoimia. Ensi kesänä sieltä aiotaan perata muun muassa lehtipuiden versot.
”Jos miettii vastaavien rinteiden rakentamista, niin meiltä saa siihen vinkkejä ja opastusta. Ympäristöviranomaisten ja -asiantuntijoiden kanssa kannattaa tehdä alusta lähtien tiivistä yhteistyötä ja lähteä rohkeasti mukaan erilaisiin luonnonhoidon kokeiluihin. Toki niissä kannattaa hyödyntää myös aiemmin hyväksi havaittuja ratkaisuja”, Kanto ja Heikkinen vinkkaavat.
Lisätietoja:
Heli Kanto, ympäristöpäällikkö
Puh. 020 447 4121
heli.kanto( at )rudus.fi