Kestävä kivitalo -palkinto Helsingin vainajatiloille

Malmin hautausmaalle valmistuneet Helsingin vainajatilat ovat voittaneet vuoden 2026 Kestävä kivitalo -palkinnon. Rakennuksen korkealaatuinen arkkitehtuuri ja toteutus kunnioittavat sekä vainajia että heidän omaisiaan. Muodoltaan levollinen rakennus ja sen huolella suunnitellut sisätilat luovat rauhallisen tunnelman.

Helsingin uudet vainajatilat otettiin käyttöön Malmin hautausmaalla toukokuussa 2026. Rakennus on ainutlaatuinen sekä arkkitehtuuriltaan että toiminnoiltaan. Helsingissä kaikkien hautaamista tai tuhkaamista odottavien vainajien lyhytaikainen säilytys on nyt keskitetty sinne.

Kohteen pääsuunnittelija, arkkitehti SAFA Riina Palva Verstas Arkkitehdeistä kertoo, että tilaaja tavoitteli ennen kaikkea laadukasta arkkitehtuuria. Vainajille haluttiin arvokas välietappi ennen viimeistä leposijaa. Omaisille haluttiin rauhallinen ja kaunis tila, jossa he voivat jättää viimeiset hyvästit. Myös kohteen toiminnalliset laatutavoitteet olivat korkeat.

Yksiaineisuus ja ajattomuus – paikalla rakentaen

Kestävä kivitalo -palkinto myönnetään yrityksille ja yhteisöille, jotka ovat osallistuneet laadukkaasti tiilestä ja betonista paikalla rakennettujen rakennusten toteutukseen.

Vuoden 2026 palkinnon saivat vainajatilojen suunnittelijat ja toteuttajat. Palvan mukaan kohteen kivirakenne oli suunnittelun alusta asti ensisijainen vaihtoehto. Käsin muuratulla tiilirakenteella haettiin ajatonta ja ikiaikaista tunnelmaa. Palva kuvaa, että rakennuksessa ollaan siirtymässä ajasta iäisyyteen.

Ajattomuuden tavoittelu johti ajatukseen yksiaineisuudesta. Julkisivuissa ja sisätiloissa seinät on tehty samasta tiilestä, ja lattioilla on samansävyistä tiililaattaa. Hyvästelyhuoneiden lattiat ja seinät on päällystetty travertiinilaatoilla.

Kuva: Vasemmalla sisäänkäynnin kaareva katos on tehty tiilipalkeilla ja upean rakenteen toteuttaminen vaati erityisosaamista. Oikealla julkisivun tiilinen pinta jatkuu sisällä aulan seinissä ja lattioissa. Etualalla näkyy osa ulkona olevaa vesiallasta, joka jakaa rakennuksen tilat omaisten ja vainajien osiin. 

Lempeä ja helposti lähestyttävä rakennus

Vainajatilat on suunniteltu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jolla on kuitenkin kaksi selvästi erilaista puolta. Metsää vasten kohoaa 19 metriä korkea säilytystorni, jossa on tilaa noin 300 vainajalle. Kadulle päin rakennus näyttää pienimittakaavaiselta ja paviljonkimaiselta.

Palvan mukaan oli tärkeää, että rakennus vaikuttaa vierailijoista helposti lähestyttävältä. Vainajasäilytyksen teollinen varastointijärjestelmä korkeine torneineen asettikin kaupunkikuvallisia haasteita.

Rakennuksen yksikerroksisessa osassa ovat aulatilat, omaisten oleskelutilat ja neljä hyvästelyhuonetta. Kahdessa huoneessa voi pestä vainajan, joten rakennus palvelee myös eri kulttuureista ja uskontokunnista tulevia.

Palvan mukaan ulkoarkkitehtuuri ilmentää pysyvyyttä, tyyneyttä ja huolenpitoa. Käsin muuratut harmaat tiilijulkisivut tuovat pintaan tekstuuria ja syvyyttä. Pehmeästi kaareutuvat muodot antavat rakennukselle lempeän luonteen. Ympäröivän puuston yläpuolelle nouseva torni on hiljainen maamerkki hautausmaan maisemassa.

Kestävyyttä ja teknistä toimivuutta

Helsingin kaupungin projektijohtaja Kirsi Virtanen muistuttaa, että tilaaja halusi myös kestävän, teknisesti toimivan ja huollettavan rakennuksen. Rakennuksen piti toimia käyttötarkoituksessaan ja sopia arvokkaaseen ympäristöön.

Rakennuttajakonsulttina toimineen A-Insinöörien projektipäällikkö Markus Kuussaari on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa suunnittelussa korostuivat rakennuksen tekninen toimivuus ja sopivuus poikkeukselliseen käyttötarkoitukseen, kun otetaan huomioon aiheen herkkyys.

Rakennus- ja talotekniikan vaatimukset olivat kaikille osapuolille poikkeuksellisen haastavat. Osa haasteista ilmeni vasta rakentamisen aikana. Kuussaaren mukaan tilaajan, urakoitsijoiden ja suunnittelijoiden yhteistyö oli hankkeen onnistumisen kannalta ratkaisevaa.

Kuva: Helsingin vainajatilojen pehmeä muotokieli, kaarevat linjat ja vaaleat sävyt tekevät rakennuksesta helposti lähestyttävän ja rauhoittavan. Kohde on toteutettu laadukkaasti perinteisiä rakennustapoja kunnioittaen. Julkisivut ovat paikalla muuratut ja runko osittain paikalla valettu. Hankkeen toteuttajille myönnettiin tämän vuoden Kestävä kivitalo -palkinto.

Vaativa kohde myös urakoitsijalle

Hanke oli näytön paikka myös urakoitsijalle. Pääurakoitsijana toimineelle Peabille muut osapuolet antavat kiitosta onnistuneesta lopputuloksesta.

Erityisesti arkkitehtuurin kaarevia pintoja oli vaativa toteuttaa. Vastaava työnjohtaja Tomi Närvänen kertoo, että torniosan kattotiilet piti sahata muutaman millimetrin tarkkuudella, jotta ne asettuivat reunapellin kanssa kaarevaan linjaan.

Erikoisosaamista vaati myös sisäänkäynnin kaareva tiilikaton rakenne, jossa tiilipalkit ripustettiin teräskonsoleihin.

Närvänen toteaa, että kaareva kattorakenne vaati huolellisuutta ja turvallisten työtapojen suunnittelua. Rakennuksessa on lisäksi paljon pieniä tiloja erilaisilla materiaaleilla, mistä syystä tekemisessä ei voitu toistaa samoja ratkaisuja.

Vesiallas jakaa rakennuksen kahteen maailmaan

Sisätilat jakautuvat kahteen osaan: toinen on elävien ja toinen kuolleiden puoli. Niiden välissä on ulkovesiallas, joka erottaa rakenuksen kahteen eri maailmaan.

Palvan mukaan vesi on rauhoittava, arvokas ja ikiaikainen elementti. Vainajaa hyvästelevä kulkee väreilevän veden vierestä mennessään hyvästelyhuoneeseen ja sieltä poistuessaan.

Palva kertoo olevansa erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Eniten häntä ilahduttaa se, että altaan pinnalta väreilevä valo heijastuu tiiliseiniin muodostaen muuttuvia kuvioita, aivan kuten oli suunniteltukin.

Valmis rakennus on saanut kehuja kaikilta osapuolilta. Kuussaari painottaa, että hanke osoitti taas yhteistyön merkityksen hankkeen onnistumisessa. Närvänen kiittää koko ketjua ja kertoo, että hankkeessa onnistuttiin valitsemaan myös hyvät erikoisurakoitsijat yhteistyökumppaneiksi.

Virtasen mukaan julkinen rakentaminen on yhteiskunnallisesti merkittävä ja monitavoitteinen kokonaisuus, jossa on koko ajan pyrittävä parempaan. Siksi jokaisesta hankkeesta löytyy hyvää opittavaa seuraaviin.

Lisätietoa:

Teksti: Leena-Kaisa Simola Kuvat: Tuomas Uusheimo ja Wienerberger