Hiilensidonta osana LUMO-maisemointia

Voivatko jälkihoidetut soramontut ja kalliolouhokset toimia sekä hiilinieluina ja -varastoina että luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaina alueina? Tätä kysymystä lähdettiin selvittämään kesällä 2021 osana Itä-Suomen yliopiston opiskelijan Sanni Rauhalan opinnäytetyötä.

Ruduksella kesän 2021 työskennellyt Sanni Rauhala laati selvityksen kiviainesalueiden maisemoinnin mahdollisuuksista vaikuttaa sekä ilmastonmuutoksen hillintään että sopeutumiseen. Vastaavaa tutkimusta ei ole tehty Suomessa, ja maailmaltakin aiheeseen liittyvää dokumentoitua tutkimustietoa löytyy erittäin vähän.

Rudus lumo ja hiilensidonta 1

Rudus LUMO-ohjelman mukainen maisemointi on ennen kaikkea ilmastonmuutokseen sopeutumista, sillä lajiston monimuotoisuus auttaa ekosysteemiä selviämään muutoksissa. Selvityksessä havaittiin, että avoimilla alueilla voi kuitenkin olla myös potentiaalia sitoa hiiltä ja sitä kautta vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillintään.

Avoimilla alueilla elävät paahdekasvilajit kuljettavat syvälle ulottuvilla juurillaan maaperään orgaanista ainesta ja sen mukana hiiltä. Tämä voi edesauttaa maaperän pitkäaikaisten hiilivarastojen syntymisessä soranottoalueilla. Myös sienijuurisymbioosi paahdealueiden kasvien juuristossa edesauttaa orgaanisen aineksen määrän kasvua maaperässä.

Rudus lumo ja hiilensidonta 2

Selvityksessä esille nostettuja luonnon monimuotoisuuden ja hiilensidonnan kannalta hyviä maisemointitapoja ovat paahdealueiden lisäksi niittyjen ja ketojen perustaminen, lahopuiden hyödyntäminen sekä kosteikkoympäristöjen luominen.


Selvitys 2021 | Sanni Rauhala:


Lue lisää Rudus Prosta: